Tuleva kansanedustaja: turvaa lapsille yhdenvertaisuus

Eriarvoisuus yhteiskunnassa lisääntyy, ja samalla hyvinvoivien ja huono-osaisten arki venyy yhä kauemmaksi toisistaan. Kehityksen seurauksena osalla suomalaisista ei ole käsitystä toisten, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteesta.

Meillä on esimerkiksi lapsiperheitä ruokajonoissa, lapsia, joilla ei ole yhtään turvallista aikuista, lapsia, jotka jäävät jo varhain syrjään ikäryhmänsä sosiaalisista tilaisuuksista sekä lapsia, jotka menevät illalla huolissaan ja nälkäisinä nukkumaan. Nämä lapset ovat kasvava ryhmä.

Olen huolestunut siitä, kuinka jakolinjat syventyvät ja käsitykset ”meistä” ja ”niistä” voimistuvat. Tämä kehitys on yhteiskuntamme suurimpia uhkia.

Lapsuuden eriarvoistumisesta kertoo muun muassa se, että joka neljäs lapsi elää jossakin vaiheessa päihde- tai mielenterveysongelmaisessa kodissa, kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut merkittävästi 1980-luvulta lähtien ja lastensuojelupalveluiden kysyntä kasvaa koko ajan. Tulevaisuuden kannalta yksi merkittävimmistä eriarvoisuuden luojista on lapsiperheköyhyys, joka varjostaa jopa 150 000 lapsen elämää.

Köyhyys tuntuu pahalta, luo ulkopuolisuuden tunteen, ennustaa aikuisena koettua huono-osaisuutta ja periytyy sukupolvelta toiselle. Syntyy itseään toistava kierre, jossa häviäjiä ovat kaikki, koko hyvinvointiyhteiskunta.

Yksi keskeinen asia yhdenvertaisuuden turvaamisessa on kestävästi toteutettu sote-uudistus. Asian tarkastelu jo pelkästään talouden kannalta osoittaa, että on välttämätöntä panostaa heikoimmassa asemassa oleviin: tällä hetkellä 10 prosenttia väestöstä kerryttää 70–80 prosenttia kaikista sote-palveluiden kustannuksista.

Lisäksi huoltosuhde eli työvoiman suhde työvoiman ulkopuolella olevien määrään heikkenee, jolloin tulevaisuuden kustannukset lankeavat yhä pienemmän joukon harteille. Me tarvitsemme jokaista lasta parantamaan, emme heikentämään tätä huoltosuhdetta.

Sote-keskustelussa toinen osa, sosiaalipalvelut, jää pahasti paitsioon. Tämä on huolestuttavaa, sillä sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi sovittaa asiakaslähtöisesti yhteen.

Tarvitsemme palvelujärjestelmän, jossa asiakkaiden tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Kun väsynyt vanhempi tuo lapsen lääkäriin, hänet kohdataan aidosti, kuullaan perheen tilanne ja tarvittaessa heidät osataan ohjata heti oikean avun piiriin.

Eniten sote-palveluita käyttävien tarpeet kohdistuvat palveluiden koko laajuuteen, minkä takia palvelupolkujen pitää olla tehokkaampia. On selvää, että kestävää uudistusta ei saada aikaan ilman vahvaa sosiaalipalveluiden huomioimista.

Jotta lastensuojelun painopiste saadaan siirrettyä kalliista korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäiseviin palveluihin, joiden kustannukset ovat sekä taloudellisesti että inhimillisesti huomattavasti matalammat, tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.

Sote-sektorin, varhaiskasvatuksen ja koulujen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Tässä myös järjestöillä on oma roolinsa toimia kehittäjänä ja aukkoja paikkaavana turvaverkostona.

Paras tapa ehkäistä huono-osaisuuden kierrettä ja rakentaa yhdenvertaisuutta on lasten palveluihin panostaminen ja lapsiperheiden tukeminen. Samaa mieltä oli suurin osa vastaajista Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n alueen kansanedustajaehdokkaille tekemässä kyselyssä. Olen tästä iloinen, mutta tulevalla eduskuntakaudella valittujen ehdokkaiden on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Eriarvoistumisen ehkäiseminen on kysymys, jota tulevat kansanedustajat eivät voi jättää politiikan asialistan hännille. Meillä ei ole varaa työntää ketään yhteiskunnan ulkopuolelle, edes sen reunoille.

Tarvitsemme päättäjiä, jotka tekevät politiikkaa, jossa kaikki pidetään hyvinvoinnissa mukana. Se on koko yhteiskunnan etu.

Miia Hänninen toiminnanjohtaja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry

Julkaistu Turun Sanomien Mielipide-osastolla 9.4.2019

Julkaistu: 09.04.2019