Liikkeelle Sporttikummin kanssa

Sporttikummi on parhaimmillaan turvallinen aikuinen, joka tekee lasten liikunnallisista kokemuksista mieluisia ja innostavia. Tässä on minun tarinani, yksi monesta, joka olisi voinut päättyä toisin Sporttikummin avulla.

11-vuotiaan tytön unelma sählystä

Muistan sen hyvin, olin 11-vuotias, aika ujo tyttö vielä, eikä liikunta itsessään kiinnostanut minua tässä vaiheessa niin kovasti. Ulkoilun ja liikkumisen sijasta jäin mieluummin yksin kotiin koulun jälkeen leipomaan muffineja ja tuijottamaan telkkaria. Eikä tuolloin ollut ketään kotonakaan kannustamassa minua lähtemään ulos leikkimään tai liikkumaan, koska vanhempani olivat aina iltamyöhään töissä.

Koulun liikuntatunnilla innostuin kuitenkin pelaamaan sählyä, joka oli ainoa laji, josta olin saanut myönteisiä elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Muistaakseni vanhempani olivat jonkin verran ilahtuneita, kun sovittiin, että aloittaisin sähly-harrastuksen.

Pienessä kylässä harrastusmahdollisuuksia oli rajallisesti ja lähin mahdollinen sählyharrastus oli viereisen kylän yläasteen tyttöjen joukkueessa. Muistan, että kun asiaa ensi kertaa ehdotettiin, olin jo peruttamassa lupaukseni harrastuksen aloittamisesta. Mutta äitini oli järjestänyt, että pääsisin koulubussilla jatkamaan urheiluhallille asti, joten en uskaltanut kertoa sisälläni kasvavasta ahdistuksesta ja pelosta. Ymmärrätte varmaan, että oli suurin painajainen joutua aloittelijana tuntemattomien vanhempien tyttöjen joukkueeseen. Ensimmäisellä bussimatkalla urheiluhalliin, joka tuli olemaan myös viimeinen, jouduin keräämään itselleni sen verran rohkeutta, että uskalsin perille päästyäni edes kysyä vahtimestarilta missä tyttöjen pukuhuone sijaitsisi.

Pukuhuoneessa ei minun lisäkseni ollut muita ja se muutaman viikon vatsassa pyörinyt kivi alkoi painaa entistä enemmän. Epäröimisestä huolimatta vaihdoin kuitenkin vaatteet ja sidoin vanhat sisäpelitossuni. Vilkuilin itsenäni peilistä ja pohdin lapsen tavalla, olisinko minä riittävän hyvä?

Pukuhuoneesta avasin oven raolleen jumppasalaiin, jossa yllätykseksi treenit olivat jo alkaneet. Tämä aiheutti minulle ihan toisen tason kauhureaktion ja ajatukset syyllisyydestä ja epävarmuudesta alkoivat pyöriä päässäni. Oman ahdistuksesta ja pelosta johtuen en loppujen lopuksi ikinä uskaltanut osallistua sählytuntiin. Ja muistikuvat ovat aika sumuiset siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun suljin oven. Muistan vain, että bussikuljettaja ei kehdannut olla ottamatta rahatonta hätääntyneesti itkevää tyttöä kyytiin.

Turvallinen aikuinen tukena

Tilanne olisi varmaan päättynyt aivan eri tavalla, jos olisin saapunut paikalle yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Tämä oli vain yksi tarina, jossa kaivattiin aikuisen tukea, mutta Sporttikummi voi auttaa monella eri tavalla. Haluaisitko sinä olla mukana muuttamassa jonkun lapsen elämää? Tai tiedätkö lapsen ketä kaipaisi Sporttikummia? Ota yhteyttä julia.laapotti@pelastakaalapset.fi tai käy kotisivuillamme www.pelastakaalapset.fi

Terveisin,
Pikkutyttö, joka kasvoi Sporttikummitoiminnan koordinaattoriksi.
Julia Laapotti

Julkaistu: 07.05.2018