Vahva ja välittävä Suomi – mutta kenelle?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelut ovat todennäköisesti lähempänä sinua kuin tiedät. Ne koskettavat lapsia, nuoria, perheitä, vanhuksia, potilaita ja ihmisiä kriisissä. Sinä tai joku, jonka tunnet, on saanut niistä tukea tai voisi tarvita sitä nyt tai tulevaisuudessa. 

Sote-järjestöille myönnettyä valtionavustusta eli STEA-rahoitusta on jo päätetty leikata n. 37 %, mutta lisää on ehdotettu ja odotettavissa. Leikkausten kohdentuminen on vielä auki, mutta todennäköisesti niitä joudutaan tekemään myös tuloksellisesta ja tarpeellisesta toiminnasta. Leikkaukset näkyvät suoraan järjestöjen tarjoaman avun vähenemisenä, eivät vain esimerkiksi hallinnon pienenemisenä. Järjestöt ovat kirjoittaneet mielipiteitä, julkaisseet faktoja, kertoneet työnsä vaikuttavuudesta ja niistä ihmisistä, joita autetaan päivittäin. Vastauksena järjestöihin on julkisessa keskustelussa ja some-alustoilla viitattu poliitikkojen suojatyöpaikkoina, hillotolppina, täinä ja pois kitkettävinä rönsyinä.  

Vahva ja välittävä Suomi -nimellä kulkevassa hallitusohjelmassa tavoitteena on sote-palveluiden painopisteen siirto varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Järjestöjen osaaminen nostetaan hallitusohjelmassa esiin ja myös Valtioneuvoston Kansalaisjärjestöstrategiassa järjestöjen todetaan edistävän hyvinvointia, demokratiaa, osallisuutta, lisäävän luottamusta ja vahvistavan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta sekä kriisinkestävyyttä. Ennaltaehkäisyyn panostaminen ei kuitenkaan ole hallitusohjelman mukaisesti lisääntynyt, vaan vähentynyt.  

STEA-rahoitusta saavilta järjestöiltä vaaditaan hallitusohjelmaa vastaavien tavoitteiden ja sisältöjen todentamista. Tavoitteille määritetään vuosittain tarve, toimenpiteet, kohderyhmät, tulokset ja mittarit. Jokainen euro on perusteltava. Samaan aikaan valtakunnallisella tasolla tehdään päätöksiä ilman vaikutusten kattavaa arviointia. Julkisessa keskustelussa elää myös käsitys, että esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoiset toimisivat ilman ohjausta, vertaiset tukisivat kriiseissä ilman koulutusta, vaikuttavia palveluita kehitettäisiin ja niistä raportoitaisiin talkoovoimin ja ihmiset löytäisivät avun ilman minkäänlaista viestintää. 

Samalla kun järjestöiltä on leikattu rahoitusta, tuen piirissä olevien asiakkaiden määrä on kasvanut. Julkiselta sektorilta ohjataan entistä enemmän ihmisiä järjestöihin, usein entistä myöhäisemmässä vaiheessa. Järjestöt kannattelevat asiakkaitaan samalla kun niiden omat voimavarat vähenevät, ja suuri osa niissä työskentelevistä sote-alan ammattilaisista tekee työtä keskimääräistä pienemmällä palkalla kuin suomalaiset palkansaajat. Ihmisiä autetaan myös iltaisin ja viikonloppuisin, jouluna ja kesällä. Leikkaukset herättävät huolta laajemmin myös koko sote-sektorilla, sillä yhteistä turvaverkkoa ei rakenneta uudelleen nopeasti, kun se on kerran purettu. 

Vahva ja välittävä Suomi syntyy siitä, että ihmiset eivät joudu apua tarvitessaan selviämään yksin. Lapsi, joka saa tukea ajoissa, kasvaa aikuiseksi, joka kantaa vastuuta itsestään ja muista. Nuori, joka löytää paikkansa yhteisöstä, ei etsi sitä muualta. Tällaista yhteiskuntaa järjestöt rakentavat päivä toisensa jälkeen - ei puhein, vaan teoin. 

Onko tämä myös se vahva ja välittävä Suomi, jota hallituksessa rakennetaan? 

Varsinaissuomalaisten lastensuojelujärjestöjen puolesta,
Miia Hänninen
toiminnanjohtaja
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry

 Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 21.4.2026