Uutiset, Blogi · 20.2.2020
Suvilinnan nuoren tarina lastenkodissa kasvamisesta
Muutin lastenkotiin 6-7 vuotiaana jo muutaman päivän siellä asuessani se tuntui aivan kodilta, iso ihana piha metsän ympäröimänä ja oma ranta. Oma huoneeni oli aivan ihana pienen prinsessan unelma, tuntui, että mitään ei puuttunut.
Lastenkodissa asui samaan aikaan 8 lasta kaikki siellä asuvat tuntuivat perheeltä, erityisen läheinen olin erään pojan kanssa joka oli saman ikäinen, kuin minä meillä on vain 10 päivän ikäero. Leikimme paljon metsässä, uimme, kävimme retkillä oikeastaan teimme kaiken yhdessä. Olimme kuin paita ja peppu, vaikka ikää vuosien varrella tulikin lisää ja kaikkien rakastama teini-ikä. Koen, että olimme silti hyvin läheisiä, hän tuntui omalta veljeltä ja sellaisena häntä pidin ja pidän edelleen.
Lastenkodin ihmiset perheenä
Henkilökunta oli mielestäni mahtava! Ei liian montaa aikuista ja melkeinpä kaikkien kanssa oli läheinen suhde. Elämä lastenkodissa tuntui turvalliselta, oli rajoja ja rutiineita jotka loivat turvaa. Oli ihanaa, että teimme kaikki aikuiset ja lapset asioita yhdessä, kävimme rantamökillä ja saaristoissa yms reissuissa. Koen, että se lähensi meitä kaikkia tietyllä tavalla. Vaikka koti onkin lastenkoti, oli minulla suurimman osan ajasta olo, että olemme ns ”normaali perhe” kaikki yhdessä.
Itsenäistymiseni aloitettiin n. 16 vuotiaana. Asuin tavallaan omassa yksiössäni, joka sijaitsi talon yläkerrassa. Minulla oli oma pieni keittiö, wc. Olen saanut siitä paljon irti, koen että en ollut ”peukalo keskellä kämmentä” kun muutin pois.
Nykyään olen 25 vuotias ja 6 vuotta täyttävän lapsen äiti. Minulla on koti, vakituinen työpaikka, oma auto sekä parisuhde. Elämäni tuntuu hyvälle ja pärjään loistavasti omillani, mikä on mahtavaa. Lastenkodissa asuminen on antanut paljon, itsenäistymistä, erilaisuuden hyväksymistä ja paljon muita asioita, joita välttämättä en olisi saanut ilman lastenkodissa asumista. Joskus on parempi olla tällaisessa asumismuodossa, kuin omien vanhempien luona.
Haluan kiittää koko lastenkodin henkilökuntaa, olette mahtavia ihan jokainen ja kiitos teille jotka teette tätä työtä, ilman teitä monella lapsella voisi olla huonot olosuhteet.
Suvilinnan nuori