Ensimmäinen aluevaltuustoseminaari tarjosi tutkittua tietoa hyvinvointialueen päätöksenteon tueksi

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry järjesti 24.4. Turun yliopiston ja Heidekenin tiedekummien kanssa Tutkimuksesta päätöksentekoon -seminaarin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuutetuille. Seminaarissa kuultiin tutkijoiden näkemyksiä siitä, mikä merkitys varhaislapsuuden tapahtumilla ja koetulla köyhyydellä on aikuisuuden terveydelle ja hyvinvoinnille, millaisia ovat lasten ja nuorten köyhyyskokemukset ja miten hyvinvointialue ja kunnat voisivat tehdä entistä moniammatillisempaa yhteistyötä oppilashuollossa. Seminaaria seurasi reilu kolmannes valtuutetuista.

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt (VSLJ) ry:n toiminnanjohtaja Miia Hänninen avasi puolitoistatuntisen seminaarin kertomalla yleisesti VSLJ:n tiede- ja vaikuttajakummitoiminnasta. Tiedekummit ovat Turun yliopiston eri tieteenalojen tutkijoita ja avainhenkilöitä, jotka toimivat VSLJ:n linkkeinä tiedeyhteisöön. Vaikuttajakummit taas ovat Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuutettuja, jotka edustavat omia valtuustoryhmiään. Vaikuttajakummiyhteistyön tavoitteena on Suomen lapsiystävällisimmän hyvinvointialueen rakentaminen.

- Seminaari on ensimmäinen laatuaan ja tarkoituksemme on tarjota valtuutetuille tuoreinta tutkittua tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja sen edistämisestä eri keinoin, kertoi Hänninen puheenvuorossaan.

Seminaarin ensimmäisessä puheenvuorossa väestötutkimuksen professori sekä lasten- ja nuorisopsykiatri Linnea Karlsson kertoi valtuutetuille varhaislapsuuden tapahtumien ja vuorovaikutussuhteiden merkityksestä myöhemmälle hyvinvoinnille. Kaikkien lasten ja nuorten kehittyvät aivot tarvitsevat erilaisia suojaavia tekijöitä stressiä vastaan, ja laadukkaat ihmissuhteet ovat tässä avainasemassa:

- Palvelujärjestelmien näkökulmasta hoito- ja vuorovaikutussuhteiden jatkuvuuteen pitäisi panostaa, sillä ennustettavat vuorovaikutussuhteet suojaavat lapsen aivoja stressiltä ja tukevat lapsen itsesäätelytaitoja, totesi Karlsson.

Karlssonin puheenvuoroa seurasi sosiaalityön professori Johanna Kallio, joka kertoi lasten ja nuorten köyhyyskokemuksista, joita hän on kartoittanut Koneen säätiön rahoittamassa nelivuotisessa tutkimushankkeessa. Kokemuksista paistaa läpi se, miten köyhyys ei rajoitu vain aineelliseen puutteeseen, vaan heijastuu ennen kaikkea sosiaalisiin suhteisiin:

- Köyhyyttä kokevat nuoret eivät elä arkeaan samalla voimalla kuin ikätoverinsa. Olemisen ja tekemisen tavat ovat vastentahtoisesti muita passiivisempia ja mahdollisuuksia katsotaan muita kauempaa, kertoi Kallio.

Kallion mukaan palvelujärjestelmä ja erityisesti siinä tapahtuvat siirtymävaiheet ovat paikkoja, joissa on mahdollisuus katkaista ylisukupolvista köyhyyttä. Esimerkiksi toisen asteen tutkinnon loppuun saattaminen on tutkitusti tärkeä tekijä ylisukupolvisen köyhyyden katkeamisessa.

Viimeisessä puheenvuorossa Sote-akatemian tutkimuspäällikkö Miia Laasanen ja erityispedagogiikan yliopistolehtori Jaanet Salminen kertoivat, miten opiskeluhuollon moniammatillista yhteistyötä voidaan edistää hyvinvointialueuudistuksessa. He kertoivat tutkineensa muutostilannetta, joka syntyi, kun psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä kouluterveydenhuolto siirrettiin kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle.

- Asiantuntijat ovat kantaneet huolta siitä, että hyvinvointialueille ja kuntiin hajautuneiden ammattilaisten välille syntyy kuilu, joka vaikeuttaa yhteistyötä ja vaarantaa opiskeluhuollon toteuttamista, kertoi Salminen.

Toimiva, moniammatillinen yhteistyö on ennen kaikkea tärkeää sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kokonaiskuvan että palveluissa työskentelevien ammattilaisten työhyvinvoinnin näkökulmista. Yhteistyön toimivuus on tärkeää myös siksi, että tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vanhemmat kokevat helpoimmaksi kääntyä opiskelijaterveydenhuollon puoleen, mikäli heillä on lapsensa mielenterveyteen liittyen kysymyksiä.

- Moniammatillisen yhteistyö edellyttää, että toiminnan tavoitteet ovat määritelty selkeästi ja yhteisesti, ja tavoitteiden saavuttamista arvioidaan jatkuvasti eri ammattilaisten kesken, painotti Laasanen.

Seminaarin loppuun oli varattu aikaa valtuutettujen kysymyksille ja yhteiselle keskustelulle. Tiedekummien alustukset herättivät selkeästi ajatuksia yleisössä, sillä kysymyksiä tuli paljon.

Vaikka seminaarissa käsiteltiin suuria kokonaisuuksia ja paikoin vaikeitakin ilmiöitä, oli tiedekummien yhteinen sanoma valtuutetuille selvä:

-  Aina voidaan tehdä jotain. Te olette tehneet jo hyviä päätöksiä, nyt täytyy vain miettiä, miten ne viedään moniammatillisesti ja sektorit ylittävästi käytäntöön.