Järjestölähtöisen tuen tulevaisuus

Järjestökenttä on mittavan haasteen edessä, kun hallitus leikkaa STEA-avustuksia 34 % vuoteen 2027 mennessä. Järjestölähtöinen tuki tulee vähenemään merkittävästi seuraavina vuosina. Jo nyt julkiselta sektorilta kantautuu havaintoja siitä, miten järjestölähtöinen tuki lapsille, nuorille ja perheille on vähentynyt tai joitakin tarvituiksi koettuja toimintoja on kokonaan lakannut. Samanaikaisesti eri sektorien asiakasrajapinnassa työskentelevät ammattilaiset viestivät havaintojaan siitä, että julkisen sektorin tarjoama apu on tarpeeseen nähden riittämätöntä. Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta kehityskulku on erittäin vakava.

Haasteena palvelujärjestelmän sirpaleisuus

Järjestölähtöisen tuen turvaamiseksi ei ole yksinkertaista ratkaisua. Kynnelle kyenneet järjestöt ovat etsineet rahoitusta eri lähteistä, mutta kultasuonta ei ole löytynyt eikä löydy, koska kaivamme samaa ehtyvää suonta tahoillamme. Uusi normaali on, että rahoitusta riivitään kasaan eri lähteistä.

Palvelujärjestelmä on sirpaleinen niin julkisella kuin järjestöpuolella. Toive järjestöjen selkeille kokonaisuuksille on esitetty useasti, mutta toiminta on laaja-alaista eikä suitsittavissa yksinkertaisiksi kokonaisuuksiksi. Järjestöjen toiminnan moninaisuus muodostuu ongelmaksi, jos apua ei löydetä, ohjaus on puutteellista tai toiminta on päällekkäistä. VSLJ on pyrkinyt vastaamaan tähän laatimalla palvelukarttoja, ylläpitämällä sähköistä Hakulaaria, järjestämällä avoimia ovia, koostamalla tietoa ja pitämällä esityksiä järjestöjen toiminnasta eri ammattiryhmille teemojen ja ikävaiheiden mukaan, edistämällä julkisen kanssa sähköisen perhekeskuksen kehittämistä ja käyttöönottoa sekä tekemällä palveluohjausta. Toiminnan samankaltaisuus on tässä ajassa suuri riski, mikäli toiminnot ovat irrallaan toisistaan. Onkin viisautta selvittää mitä muut tekevät ja hakeutua yhteistyöhön.

VSLJ:llä on 42 jäsenjärjestöä, joissa tehdään arvokasta ja ansiokasta työtä. Työn vaikutuksia todennetaan säännöllisellä seurannalla ja raportoinnilla. Tiedämme tekevämme oikeita asioita ja usein hyvin tuloksin. Jokainen toimija yrittää pitää ihmisistä kiinni ja auttaa heitä eteenpäin. Tästä ei synny kuitenkaan kokonaisuutta, jolla pystyttäisiin osoittamaan, että ratkaisimme yhdessä jonkin ilmiön tai ongelman. Yksilötasolla tähän pystytään, mutta ilmiö- tai ongelmatasolla emme. Nyt avustuksia jakavat haastavat järjestöjä avuksi ongelmien ja ilmiöiden taltuttamiseksi.

Järjestölähtöisen auttamisen turvaaminen yhteistyössä

Sosiaali- ja terveysministerin Mika Pyyköltä tilaamassa selvityksessä esitettiin ratkaisuksi STEA-avustusten teemakohtaisia kokonaisuuksia ja ekosysteemisyyttä. Kokonaisuuksia toivotaan, mutta aina ne eivät ole mahdollisia, perusteltuja tai edes viisaita. Siksi järjestöjen tulisi itse tunnistaa ne asiat, joissa kokonaisuus tuottaa lisäarvoa ja vaikuttavuutta. Jos emme tee sitä itse, on vaarana, että asioita tehdään puolestamme. Myös Varsinais-Suomen hyvinvointialue on esittänyt toiveen, että järjestöt koordinoisivat jatkossa avustushakemuksiaan kokonaisuuksiksi.

Järjestöissä olisikin mietittävä, miten pystymme parhaiten turvaamaan järjestölähtöisen auttamisen annetuissa raameissa. Kun Varha toivoo järjestöiltä seuraavalla avustuskierroksella ratkaisuja ongelmiin, ei riitä, että hakemukseen kirjataan yhteistyötahoja, vaan on kerrottava, millaisen ratkaisun tuomme yhdessä ongelmaan. On hyvä, jos saamme itse vaikuttaa siihen, millainen ongelma tulisi ratkaista. Järjestöjen autonomiaa tulisi vaalia jokaisessa paikassa, varsinkin kun tätäkin ajassamme haastetaan. Joustavuus ja nopeus ovat järjestöjen hyveitä, mutta myös se, että osaamme kehittää yhdessä lasten, nuorten ja vanhempien kanssa asiakaslähtöisiä ratkaisuja.

Lastensuojelujärjestöt turvaavat parhaiten järjestölähtöisen joustavan ja tehokkaan auttamisen alueella tiivistämällä yhteistyötä, ajattelemalla uusiksi, ideoimalla yhdessä ja olemalla strategisia, johtaen tiedolla sekä luomalla yhdessä kokonaisuuksia olivat ne sitten palvelumalleja tai ekosysteemejä. Epäonnistumisen resepti taas on yksin tekeminen, vetäytyminen, kilpailu, opportunismi ja toivottomuuteen vaipuminen.

VSLJ tukee jäsenistöään muutoksessa

Tiedämme, että Varsinais-Suomen lapset, nuoret ja vanhemmat tarvitsevat tuekseen lastensuojelujärjestöjä. Sen turvaamiseksi tarvitaan siis ennen kaikkea yhteistyötä. VSLJ toimii yhteistyön alustana ja tekee parhaansa tukeakseen jäsenistöään muutoksessa. Järjestämme jäsenistöllemme Heideken Akatemioita yhteistyön ja ymmärryksen syventämiseksi, linkitämme jäsenjärjestöjä Varhan kehittämishankkeisiin, edistämme järjestöjen kiinnittymistä yhteisövaikuttavuus-toimintamalliin sekä mahdollistamme kiinnittymisen Koulu alustana -malliin. Jos jossain, niin Varsinais-Suomessa järjestöillä on kokemusta yhteistyöstä ja kykyä viedä se seuraavalle tasolle.

Miia Hänninen, toiminnanjohtaja, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry