Lasten ja nuorten ongelmalliset koulupoissaolot ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosien aikana sekä ylä- että alakoulussa. Käsitteellä ”kouluakäymättömyys” viitataan englanninkieliseen termiin School Attendance Problems, jolloin jatkuvat poissaolot ja koulunkäynnin epäsäännöllisyys aiheuttavat ongelmia.
Lapsi ei siis välttämättä ole kokonaan pois koulusta. Ilmiö koskettaa myös Varsinais-Suomen alueella kaikkiaan satoja lapsia ja nuoria.
Kouluakäymättömyyden syyt ovat moninaiset ja voivat liittyä yksilöön, perheeseen, lapsen sosiaaliseen tilanteeseen tai kouluun. Yksilötasolla haasteita voivat aiheuttaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät seikat, oppimisvaikeus tai neurokirjon piirteet.
Kouluakäymättömyyden taustalla olevia perheeseen liittyviä tekijöitä voivat olla vanhempien hyvinvointi, sosioekonominen tilanne ja asenne koulunkäyntiin. Yksilön sosiaaliseen tilanteeseen liittyviä koulupoissaolojen syitä ovat muun muassa kiusaaminen ja yksinäisyys.
Kouluun liittyviä tekijöitä voivat puolestaan olla ne, miten tarkasti poissaoloja seurataan, onko koulussa turvallinen ilmapiiri ja millaisia tukitoimia koulu pystyy tarjoamaan niitä tarvitseville. Myös yhteiskunnan tasolla näkyvät ilmiöt, kuten pandemiat ynnä muut vaikuttavat lasten läsnäoloon koulussa.
Runsaat koulupoissaolot voivat heikentää lapsen vuorovaikutustaitoja, oppimista ja kouluun kiinnittymistä, ja niihin liittyy kohonnut koulupudokkuuden ja syrjäytymisen riski.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoittaneet maat ’’ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi.’’. Maamme perusopetuslaki täydentää edeltävää niin, että oppilaalla on oikeus saada riittävää tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin välittömästi tuen tarpeen ilmetessä.
Näiden oikeuksien toteutuminen on vaakalaudalla, sillä verkosto, jonka pitäisi kannatella lasta haasteiden edessä, ei monesti toimi kuten sen pitäisi. Usein lapsen tai nuoren tukiverkostoon kuuluvien terveyden-, sosiaali- ja opiskelijahuollon ammattilaisten välisessä tiedonkulussa on haasteita, eikä tieto oppilaan poissaoloista ja hyvinvoinnista kulje riittävästi eri tahojen välillä.
Huolen kantaminen saattaa näin ollen jäädä yksittäisen tahon tai ammattilaisen harteille, ja lapsen tai nuoren avunsaanti viivästyä tiedonkulun takkuillessa. Tiedonkulun tehostamisen lisäksi tarvitaan ammattilaisten yhteistä tahtotilaa helpottaa perheen ja lapsen elämää sekä tutkimustietoon perustuvia menetelmiä ja osaamista puuttua kouluakäymättömyyden juurisyihin.
Koska kouluakäymättömyyden syyt ovat moninaisia ja voivat liittyä lapsen eri elämän osa-alueisiin tai rakenteellisiin ongelmiin, kuten resurssien riittämättömyyteen yhteiskunnassa, ei riitä, että eri tahot yrittävät ratkaista tilannetta toisistaan erillään.
Etenkin tilanteissa, joissa lapsen kouluakäymättömyys on pitkittynyt, tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Vastuun jakaminen usean ammattilaisen kesken vähentää työn päällekkäisyyttä ja yksittäisen ammattilaisen kuormittumista.
Yhteistyö tiivistää ammattilaisten välisiä kontakteja, jolloin tieto liikkuu nykyistä jouhevammin ammattilaisten välillä, mikä helpottaa lapsen tilanteen kokonaiskuvan muodostusta ja avun saamista lapselle ja hänen perheelleen.
Lapseen ja perheeseen liittyvien syiden lisäksi kokonaiskuvan muodostamisessa tulee huomioida ja tarvittaessa ratkoa myös koulun käytäntöihin ja rakenteisiin sekä esimerkiksi koulumatkaan liittyviä pulmia. Kun ongelmiin puututaan samanaikaisesti eri alan ammattilaisten voimin, on apu yleensä vaikuttavampaa, kuin tilanteen ratkominen palvelu ja syy kerrallaan.
Moniammatillisen yhteistyön voittaja on lapsi tai nuori, jonka tulevaisuus voi riippua koulunkäynnistä. Voittaja on myös lapsen tai nuoren perhe, joka usein kantaa ääretöntä huolta lapsen tilanteesta ja tulevaisuudesta. Vastuu kouluakäymättömyyden ratkaisemisesta on meidän kaikkien yhteinen asia.
Johanna Syrjänen
hallinto- ja kehittämispäällikkö
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Katarina Alanko
kehityspsykologian dosentti ja erikoistutkija
Turun yliopisto
Juttu on alunperin julkaistu Turun Sanomien Puheenvuoro -osastolla Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2023.
