Lasten ja nuorten köyhyyden kokemukset arjessa

Lapsuudessa ja nuoruudessa koettu köyhyys lisää yksilön riskiä kokea köyhyyttä myöhemmin aikuisuudessa. Tutkimuksissa on tyypillisesti tarkasteltu lapsuudessa koetun köyhyyden merkitystä yksilön koulutukseen, työmarkkinaosallisuuteen ja sosiaalipalveluiden sekä -etuuksien käyttöön aikuisuudessa. Köyhyys kuitenkin kytkeytyy lasten ja nuorten hyvinvointiin ja arjen kokemuksiin jo kuluvassa ajassa. Lapsuus ja nuoruus tulisi nähdä itsessään arvokkaina elämänvaiheina eikä vain ajanjaksoina, joissa valmistaudutaan aikuisen rooliin tulevaisuudessa. Arkikokemusten tarkastelu auttaa ymmärtämään esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden eriarvoistavia rakenteita ja mahdollisia mekanismeja ylisukupolvisten siirtymien taustalla.

Lasten ja nuorten köyhyyttä tutkittiin pitkään vain aikuisten tuottaman tiedon avulla. Vähitellen yleistyivät tutkimukset, joissa aineistojen tietolähteinä ovat nimenomaan köyhyyttä kokeneet lapset ja nuoret. Vanhempien ja muiden aikuisten arviot ovat aina toisen käden tietoa, jolloin lasten ja nuorten näkemykset voivat jäädä tutkimuksissa tavoittamatta. Vanhemmat ja lapset voivat esimerkiksi painottaa elämän eri osa-alueita toisistaan poikkeavilla tavoilla, jolloin kokemukset ja näkemykset köyhyydestä eivät välttämättä ole samanlaisia.

Lasten ja nuorten köyhyyttä tutkittaessa on kysyttävä asiaa heiltä itseltään: millaiseksi he kokevat oman ja perheensä taloudellisen tilanteen? Entä miten he jäsentävät köyhyyden syitä ja seurauksia arjessaan? Arkikokemusten tutkimisessa tarvitaan monenlaisia aineistoja, kuten lapsille ja nuorille suunnattuja kyselyjä ja heidän tuottamiaan laadullisia aineistoja. Köyhyystutkimusta on dominoinut pitkään aikuislähtöisyyden lisäksi määrällinen tutkimusote ja köyhien ääni on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Mitä tutkimus kertoo köyhyyden kokemuksista?

Lasten ja nuorten arkikokemuksissa köyhyys näyttäytyy erityisesti sosiaalisena ilmiönä, joka rajoittaa lasten ja nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja heidän mahdollisuuksiaan liittyä sosiaalisiin verkostoihin. Esimerkiksi harrastusvälineiden puuttuminen ja taloudelliset rajoitteet osallistua maksulliseen vapaa-ajan toimintaan vaikeuttavat käytännössä köyhien lasten liittymistä vertaisryhmiin. Perhetausta on yhteydessä harrastamisen määrän lisäksi sen muotoon: korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten vanhempien lapset osallistuvat muita useammin ohjattuihin harrastuksiin. Lisäksi taloudellisesti heikossa asemassa olevien perheiden lapset ovat useammin tyytymättömiä ystäviensä määrään kuin muut. Köyhien perheiden lapsilla on vaikeuksia tulla hyväksytyksi vertaissuhteissa, ja heillä on muita ikätovereitaan korkeampi riski joutua kiusatuksi. Edelleen köyhissä perheissä varttuvat lapset ja nuoret kokevat muita harvemmin olevansa osa yhteisöä koululuokassaan.

"Köyhyystutkimusta on dominoinut pitkään aikuislähtöisyyden lisäksi
määrällinen tutkimusote ja köyhien ääni on jäänyt vähemmälle huomiolle."

Lapset ja nuoret liittävät köyhyyteen erilaisia tunteita, kuten häpeää ja surua. Köyhyys lisää lasten ja nuorten toiseuden ja osattomuuden kokemuksia sekä tuntemuksia syrjään jäämisestä. Köyhien perheiden lapset myös sopeuttavat omia tarpeitaan ja toiveitaan tyytymällä vähempään.

Köyhyys kytkeytyy lasten ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin, itsetuntoon ja tulevaisuuden odotuksiin. Lapsilla ja nuorilla on jokin suunnitelma tulevaisuutensa varalle sitä harvemmin, mitä köyhempiä heidän perheensä ovat. Köyhyys kaventaa tulevaisuushorisonttia. Laadulliset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että lapset ja nuoret kokevat köyhyydellä olevan seurauksia heidän elämänsä kaikkiin osa-alueisiin – ei vain sosiaalisiin suhteisiin ja hyvinvointiin. Toisaalta on havaittu, etteivät lapset heikossa taloustilanteessa jää passiivisiksi, vaan käyttävät aktiivisesti erilaisia arjen selviytymisstrategioita. Köyhyyttä kokevien lasten ja nuorten toimijuudesta ja sitä tukevista tekijöistä tarvitaan lisää tutkimusta. Lisäksi tarvitaan tutkittua tietoa selviytymisstrategioista ja kielteisiltä seurauksilta suojaavista tekijöistä.

Köyhyys linkittyy lasten ja nuorten heikompaan subjektiiviseen hyvinvointiin eli itsearvioituun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ilmiö on todennettu sekä Suomessa että kansainvälisesti vertailevissa tutkimuksissa. Yhteyden taustalla olevista mekanismeista tiedetään vähän, mutta esimerkiksi jatkuva taloudellinen huoli ja matalaan statukseen liittyvä stressi voivat vähentää köyhien perheiden lasten ja nuorten subjektiivista hyvinvointia. Jatkuva taloudellinen niukkuus on erittäin kuormittavaa ja sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia vanhemmuuteen ja perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen.

Mitä tutkimme?

Tarkastelemme Koneen säätiön vuosina 2021−2024 rahoittamassa monitieteisessä LAPKO-hankkeessa lasten ja nuorten köyhyyden ja huono-osaisuuden arkikokemuksia pitkällä aikaperspektiivillä. Hanke yhdistää Suomen historian ja sosiaalityön tutkimusta etsien vastausta siihen, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta toiseen ja toisaalta siihen, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Aikaisemman vertailevan tutkimuksen mukaan köyhyyden kokemuksissa on samaa riippumatta maakontekstista. Köyhyyteen liitetään häpeän kokemuksia sekä rikkaissa hyvinvointivaltioissa että hyvin matalan elintason maissa.

"LAPKO-hanke yhdistää Suomen historian ja sosiaalityön tutkimusta etsien vastausta siihen, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta toiseen ja toisaalta siihen, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista."

LAPKO-hankkeen tutkimusryhmä järjestää syksyllä 2022 Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun ja aineistonkeruun. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä 15–21-vuotiaiden nuorten köyhyyden kokemuksista. Vapaamuotoisten kirjoitusten avulla nuoret osallistetaan aktiivisiksi kumppaneiksi tutkimuksessa, ja he saavat käyttää harkintavaltaansa päättäessään kirjoitustensa sisällöistä. Kirjoituskilpailuaineistoa on aikaisemmin kerätty köyhyyttä kokeneilta aikuisilta ja uusi aineistonkeruu mukailee jo tehtyjen aineistonkeruiden kirjoituskutsua. Hankkeessa voidaan vertailla nuorten ja aikuisten aineistoja ja täten todentaa, mikä on ominaista juuri nuorten arkikokemuksille.

Kirjoituskilpailuaineiston lisäksi hankkeen nykyhetkeen keskittyvässä osiossa hyödynnetään määrällisiä kyselyjä, kuten Lasten maailmat- ja Kouluterveyskyselyjä, joissa vastaajina ovat nimenomaan lapset ja nuoret. Näiden kyselyjen avulla voidaan tarkastella, miten ja mahdollisesti miksi köyhyys kytkeytyy lasten ja nuorten erilaisiin arjen kokemuksiin.

Vaikka LAPKO-tutkimushanke on vasta alussa ja aineistonkeruu edessä, voidaan aikaisemman tutkimuksen pohjalta sanoa, että köyhyys kytkeytyy monin tavoin lasten ja nuorten arkeen sekä hyvinvointiin. Hankkeen puitteissa pyritäänkin tarkastelemaan ilmiötä aikaisempaa monipuolisemmin nimenomaan Suomen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa. Sosiaalityön ja Suomen historian tutkijoiden yhteistyö voi tuottaa uudenlaista tietoa siitä, mikä on lasten ja nuorten köyhyyden arkikokemuksissa samanlaista tai poikkeavaa erilaisten yhteiskunnallisten kriisien jälkeisinä aikoina 1800-luvulta nykypäivään. Sosiaalityön tutkimusryhmä keskittyy erityisesti koronapandemian jälkeiseen aikaan.

Lisätietoja LAPKO-tutkimushankkeesta: https://sites.utu.fi/lapko/

Johanna Kallio

Sosiaalityön professori
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto
Heidekenin tiedekummi

Enna Toikka

Sosiaalityön väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Teksti julkaistu alun perin Sote-akatemian Dialogiblogissa 14.6. Blogikirjoitus on osa Heidekenin tiedekummit -sarjaa. Tiedekummitoiminnalla pyritään vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat Varsinais-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tavoitteena on myös tutkitun tiedon vieminen käytäntöön.  Mukana yhteistyössä ovat Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry, Turun yliopisto, Sote-akatemia, INVEST ja Åbo Akademi.

Lue lisää ja tutustu Heidekenin tiedekummeihin.

Turun yliopiston blogikirjoitus tiedekummitoiminnasta.

Lähteet

Ben-Arieh, A., Casas, F., Frønes, I. & Korbin, J. E. (2014) Multifaceted concept of child well-being. Teoksessa Handbook of Child Well-Being. Toim. Asher Ben-Arieh, Ferran Casas, Ivar Frønes, Jill E. Korbin. Springer Science+Business Media: Dodrecht, 1–27.

Bäckman, Olof & Nilsson, Anders (2011) Pathways to social exclusion: A life-course study. European Sociological Review 27 (1), 107–123.

Hakovirta, M. & Kallio J. (2014) Lasten käsityksiä köyhyydestä ja köyhyyden syistä. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2) 152–162.

Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Helsinki: Kela.

Hautala, H., Lehti, H. & Kallio, J. (2022) Family background and classroom belonging among adolescent students in Finland. Child Indicators Research, early view.

Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.) (2020) Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino.

Koivusilta, L. (2020) Vanhempien huono-osaisuuden yhteydet lasten ja nuorten tulevaisuuden voimavaroihin ja ajatuksiin tulevasta. Teoksessa Johanna Kallio & Mia Hakovirta (toim.) Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino, 143–172.

Kouluterveyskysely: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely.

Lasten maailmat –osatutkimuksen kansainvälinen tutkimus: https://isciweb.org/.

Lindberg, M., Nygård, M., Nyqvist, F. & Hakovirta, M. (2021) Financial Stress and Subjective Wellbeing among Children -Evidence from Finland. Child Indicators Research 14 (2), 799–81.

Main, G. (2019) Child poverty and subjective well-being: The impact of children’s perceptions of fairness and involvement in intra-household sharing. Children and Youth Services Review, 97, 49–58.

Main, G. & Bradshaw, J. (2014) Children’s necessities: Trends over time in perceptions and ownership. Journal of Poverty and Social Justice, 22 (3), 193–208.

McAuley, C., Morgan, R. & Wendy, R. (2010) Children’s Views on Child Well-Being. Teoksessa Colette McAuley & Rose Wendy (toim.) Child Well-Being. Understanding Children’s Lives. London: Jessica Kinglsey Publishers, 39–66.

Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailu: https://sites.utu.fi/nuortenkoyhyyskokemuksia/.

Ridge, T. (2011) The everyday costs of poverty in childhood: A review of qualitative research exploring the lives and experiences of low-income children in the UK. Children and Society 25 (1), 73 – 84.

Ristikari, T, Merikukka, M. & Hakovirta, M. (2018) The significance of timing and duration of social assistance receipt during childhood on early adult outcomes. Longitudinal and Life Course Studies 9 (3), 312–326.

Ristikari, T., Törmäkangas, L., Lappi, A., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Merikukka, M., Hautakoski, A., Pekkarinen, E. & Gissler, M. (2016) Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Raportti 9/2016. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ja THL.

Sarriera, J. C., Casas, F., Bedin, L., Abs, D., Strelhow, M. R., Gross-Manos, D. & Giger, J. (2015) Material Resources and Children’s Subjective Well-Being in Eight Countries. Child Indicators Research 8, 199–209.

Sletten, M. (2010) Social costs of poverty; leisure time socializing and the subjective experience of social isolation among 13-16-year-old Norwegians. Journal of Youth Studies 13 (3), 291–315.

Toikka, E. & Haanpää, L. (2020) Vanhempien huono-osaisuuden yhteys lapsen subjektiiviseen hyvinvointiin. Teoksessa Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Toim. Johanna Kallio ja Mia Hakovirta. Tampere: Vastapaino 2020, 119–142.

Toikka, E., Haanpää, L. & Kallio, J. (2022) Lapsen kokeman köyhyyden yhteys ohjattuun harrastamiseen, ystävyyssuhteisiin ja elämäntyytyväisyyteen Turussa. Teoksessa Kirsi Vainio-Korhonen & Johanna Kallio (toim.) Turun köyhät kasvot ‒ huono-osaiset perheet ja lapset 1800-luvulla ja 2000-luvulla.

Walker, R. (2014) The Shame of Poverty. Oxford: Oxford University Press.