Vanhemmuus voidaan jakaa biologiseen vanhemmuuteen, juridiseen vanhemmuuteen ja sosiaaliseen vanhemmuuteen. Vaikka vanhempaa ei voi korvata, voi tutkimusten mukaan yksikin nuoren elämässä oleva luotettava aikuinen kompensoida vanhemmuutta ja auttaa nuorta saamaan mahdollisuutensa ja lahjansa käyttöön. Nuoren näkökulmasta vanhemmuutta voidaankin tarkastella ensisijaisesti toimijuuteen perustuvana vanhemmuutena eli tunteina, asenteina ja toimintoina, joilla pyritään vaikuttamaan myönteisesti nuoren kasvuun ja kehitykseen, toimintavalmiuksiin ja vuorovaikutustaitoihin. Vanhemmuus nähdään tällöin myös puskurina, joka voi vähentää nuoren kokemien vastoinkäymisten vaikutusten kestoa ja laajuutta.
Vanhemman omaa kokemusta vanhemmuudesta voidaan tarkastella tietoisuutena, tunteena ja tekoina. Tietoisuus merkitsee vanhemman käsitystä siitä, minkälainen vanhemmuus vastaa lapsen tarpeisiin sekä minkälaisia odotuksia vanhemmalla on itselleen ja kasvatukselleen. Tunteen tasolla vanhemmuuteen liittyy tunnesuhde omaan lapseen sekä minäpystyvyyden kokemus eli tunne siitä, että osaa ja pärjää vanhempana. Vanhemmuus tekoina taas kattaa toimet suhteessa lapsen kasvun ja kehityksen kokonaisvaltaiseen turvaamiseen.
Kasvatustyylit ja -käytänteet
Vanhemmuutta tarkastellaan perinteisesti kasvatustyyleinä tai kasvatuskäytänteinä. Kasvatustyylillä viitataan ensisijaisesti vanhemman asenteeseen lasta ja vanhemmuutta kohtaan. Kasvatustyylejä on perinteisesti kuvattu kaksisuuntaisella nelikentällä, jossa muuttuvina tekijöinä ovat lämpö ja rajat. Välinpitämättömässä kasvatustyylissä puuttuvat sekä rajat että lämpö. Ankarassa kasvatustyylissä korostuvat rajat ilman lämpöä. Sallivassa kasvatustyylissä osoitetaan paljon lämpöä, mutta rajat puuttuvat. Ohjaavassa kasvatustyylissä sen sijaan yhdistyvät sekä rajat että lämpö. Tutkimusten mukaan kasvatustyyleistä ohjaava vanhemmuus tukee parhaiten lapsen ja nuoren kehityksen eri osa-alueita, kuten sosiaalisia, emotionaalisia ja tiedollisia taitoja.
Koska kasvatustyyliin vaikuttaminen on tutkimusten perusteella hankalaa, on vanhemmuutta hyödyllistä tarkastella kasvatuskäytänteinä, joihin vanhempi voi suoremmin vaikuttaa toimintaa muuttamalla joko itsenäisesti tai tuetusti. Kasvatuskäytänteet merkitsevät yleisemmän asenneilmapiirin sijasta yksittäisempiä keinoja tukea tai rajata lasta. Ne ovat usein tilanne- tai sääntökohtaisia tapoja päästä kasvatuksen päämääriin. Vaikka yksittäisten kasvatuskäytänteiden merkitystä ei nähdä yhtä keskeisenä kuin kasvatustyylin, on niillä vaikutusta lapsen kasvuun, hyvinvointiin ja valmiuksiin. Niiden muuttaminen saattaa pitkällä aikavälillä myös siirtää kasvatustyylin painopistettä aiempaa toivotumpaan suuntaan.
Uhkailua ja kiristystä?
Tutkimusten mukaan nuoruus on tärkeä vaihe biologiselle, vuorovaikutukselliselle ja henkilökohtaiselle muutokselle. On havaittu, että lapsuudessa kehittyvä sosiaalisesti myönteinen käyttäytyminen alkaa murrosiässä kääntyä luontaisesti laskuun. Käytännössä tämä näkyy arjen kokemuksina siitä, että jo aiemmin hyvät käytöstavat, arjen rutiinit ja kodin säännöt hallinnut lapsi muuttuu epäkohteliaammaksi, asiansa laiminlyöväksi ja omaehtoiseksi nuoreksi. On siis tavallista, että juuri murrosiässä kaivataan erityisesti keinoja tukea nuoren sosiaalisesti myönteistä käyttäytymistä.
Lämpö ja tuki on nähty tutkimuksissa keskeiseksi voimavaratekijäksi lapsen ja nuoren myönteisessä sosiaalisessa ja moraalisessa kehityksessä. Sen sijaan ankaruus ja kuri on linkitetty haitalliseen sosiaaliseen kehitykseen. Tutkijatkaan eivät ole asiassa näin yksimielisiä ja yksiselitteisiä. Perusteltu kohtuullinen seuraamus, eli rangaistus, nuoren selvässä rikkomustilanteessa voi tukea moraalisen kehityksen kasvua. Sen sijaan arkielämän jatkuva ankaruuden ja kurin ilmapiiri ei vaikuta myönteisesti sosiaaliseen tai moraaliseen kehitykseen. Lisäksi jos nuori sekä tiedon että tunteen tasolla tunnistaa itse toimineensa väärin, on huono omatunto usein riittävä rangaistus, eikä ulkoisia kielteisiä seuraamuksia tarvita.
… vai lahjontaa?
Rangaistuksen eli kielteisen seuraamuksen vastakohtainen vanhemmuuden toiminto on sosiaalinen tai materiaalinen palkitseminen. Sosiaaliset palkinnot pitävät sisällään esimerkiksi kehumisen sekä hyväksynnän ilmaukset. Materiaaliset palkinnot taas tarkoittavat konkreettisia asioita kuten rahaa ja lahjoja. Palkinnoilla tavoitellaan molemmissa tapauksissa sitä, että nuori toistaisi todennettua toivottua käytösmallia tulevaisuudessa. Tutkimuksissa on havaittu, että materiaaliset palkinnot saavat nuoret motivoitumaan ulkoisesti, kun taas sosiaaliset palkinnot lisäävät sisäistä motivaatiota.
Lähtökohtaisesti sisäistä motivaatiota pidetään ulkoista parempana, koska se on itsestään syttyvää eikä kaipaa ulkoisia tekijöitä. Esimerkiksi toisten auttamisessa sisäinen motivaatio merkitsee empatiaa ja myötätuntoa, kun taas ulkoinen motivaatio tarkoittaa halua hyötyä auttamisesta jotenkin itse. Vastaavasti koulunkäyntiin sisäisesti motivoitunut nuori panostaa opiskeluun omaehtoisesti, kun taas ulkoisen motivaation vuoksi opiskelevat odottavat saavansa koenumeroiden perusteella esimerkiksi rahaa. Tosin materiaalinen palkinto annetaan usein tunnetilaltaan myönteisessä ilmapiirissä, mikä mahdollistaa osittain myös myönteisten arvoviestien välittymisen.
Kansainvälisten tutkimusten perusteella poikia palkitaan materiaalisesti tyttöjä useammin. Tutkimustietojen yhdistäminen herättääkin pohtimaan, näkyykö poikien materiaalinen palkitseminen myös poikien sisäisen motivaation puutteena. Tutkimuksissa on havaittu lisäksi vanhemmilta saatavan sosiaalisen ja materiaalisen palkitsemisen vähenevän mitä vanhemmaksi nuori tulee. Koska nuoruus on kokeilujen ja myös virheiden aikaa, olisi tutkimustietoa soveltamalla erityisesti tarve jatkaa nuoren sosiaalista palkitsemista nykyistä pidempään.
Riittävän hyvä vanhemmuus?
Tutkimusten mukaan lapsen ja vanhemman välinen suhde voidaan jakaa kahteen osatekijään, laatuun ja tehokkuuteen. Laatu tarkoittaa lapsen ja vanhemman välistä kommunikaatiota, yhteenkuuluvuutta, ilmapiiriä ja vastavuoroisuutta. Tehokkuudella taas viitataan tavoitteisiin, resursseihin, päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja sopeutumiskykyyn. Riittävän hyvä vanhemmuus ja perheilmapiiri eivät tarkoita idyllistä onnistumista kaikissa yhdeksässä eri osa-alueessa vaan ne myös kompensoivat toisiaan. Osa-alueiden erillinen tarkastelu auttaa kuitenkin tunnistamaan sekä lapsi-vanhempi -suhteen erityiset vahvuudet että mahdolliset muutostarpeet.
Riittävän hyvää vanhemmuutta on tutkittu myös nuorten näkökulmasta. Tuloksissa ei ole havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä, eli nuoren tarpeet vanhemmuudelle vaikuttavat olevan sukupuolesta riippumattomia. Sen sijaan tutkimuksissa on havaittu eri kulttuureissa nuorten odottavan vanhemmuudelta osin erilaisia asioita ja antavan sen eri osa-alueille erilaisia painotuksia. Tämä kuvastanee sitä, että vanhemmuuden odotukset ovat arvosidonnaisia ja käsitykset toivottavasta vanhemmuudesta alkavat kehittyä jo lapsuudessa. Tosin riittävän hyvään vanhemmuuteen liittyy aina myös yksilöllisiä tekijöitä. Näin ollen kaikilla samankaan perheen lapsilla odotukset ja tarpeet vanhemmuudelle eivät ole yhteneviä.
Mistä tukea vanhemmuuteen?
Tukea vanhemmuuteen on saatavissa esimerkiksi SPR:n nuorten turvatalolta, joka tarjoaa sekä keskusteluapua että tarvittaessa esimerkiksi kodin kärjistyneessä ristiriitatilanteessa nuorelle turvallisen yösijan. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n Linkki-toimintatukee 10-18 -vuotiaiden vanhemmuutta erityisesti murrosikään liittyvissä kysymyksissä sekä yksilöllisellä tuella ja ohjauksella että vertaisryhmillä. Vanhemmuutta tuetaan myös kunnallisessa kasvatus- ja perheneuvonnassa.
Vanhemmuuteen löytyy tukea myös internetistä, minkä vahvuutena on erityisesti paikallinen ja ajallinen joustavuus tuen vastaanottamisessa. Tukea vanhemmuuteen löytyy verkosta esimerkiksi Väestöliiton teinien vanhempien chatistä, MLL:n vanhempainnetistä ja sivustolta tukeavanhemmille.fi.
Tiina Lamminen, VTL, Linkki-toiminnan koordinaattori
LÄHTEET
Carlo, Gustavo & Samper, Paula & Malonda, Elisabeth & Tur-Porcar, Ana & Davis, Alexandra (2018) The Effects of Perceptions of Parents´ Use of Social and Material Rewards on Prosocial Behaviors in Spanish and U.S Youth. Journal of Early Adolescence Vol 38 (3), 265-287.
Grevenstein, Dennis & Schweitzer, Jochen & Aguilar-Raab, Corina (2019) How Children and Adolescents Evaluate their Families: Psychometric Properties and Factor Structure of the Evaluation of Social Systems (EVOS) Scale. Journal of Child and Family Studies 28, 17-29.
Pringle, Jan & Whitehead, Ross & Milne, Dona & Scott, Eileen & McAteer, John (2018) The relationship between a trusted adult and adolescent outcomes: a protocol of a scoping review. Systematic Reviews 7, 207.
Gryczkowski, Michelle & Jordan, Sara & Mercer, Sterett (2018) Parenting Practices and Children´s Prosocial Behavior. Child Psychiatry & Human Development vol 49 (3), 409-419.
Tiina Lamminen
Koordinaattori
Linkki-toiminta
Teksti julkaistu 5.6..2019 Linkki-toiminnan blogialustalla
