Perheen taloudellinen tilanne yhteydessä koulussa koettuun osallisuuteen nuorten keskuudessa

Kokemus ryhmään kuulumisesta määritellään ihmisen perustavanlaatuiseksi psykologiseksi tarpeeksi ja kuuluvuuden kokemuksen katsotaan mahdollistavan motivaation syntymisen. Kuuluvuuden kokemus määritellään yksilön tunteeksi siitä, että hän on hyväksytty ja pidetty, tuntee yhteyttä muihin ja tuntee olevansa osa yhteisöä (1).

Nuorten koulussa koetun osallisuuden tiedetään olevan yhteydessä muun muassa opiskelumotivaatioon (²⁾, opintomenestykseen (³⁾, itsetuntoon ja yleiseen hyvinvointiin. Sen sijaan osattomuuden kokemus koulu- ja luokkayhteisössä on yhteydessä masennus- ja ahdistusoireisiin, heikompaan itsetuntoon, heikompaan koulumenestykseen (⁴⁾, käyttäytymisen haasteisiin, yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden kokemuksiin (⁵⁾, sekä kohonneeseen koulupudokkuusriskiin (⁶⁾. Kuuluvuuden kokemuksen koulussa katsotaan olevan edellytys kokonaisvaltaiselle kouluhyvinvoinnille.

Tutkimus on toistuvasti osoittanut heikon aseman sosiaalisessa hierarkiassa laukaisevan ihmisessä häpeää ja stressiä ja vaikuttavan negatiivisesti emotionaaliseen ja psyykkiseen terveyteen ja itsetuntoon. Yksilöillä on myös havaittu olevan taipumus kehittää itsekäsityksiä, jotka vastaavat, oikeuttavat ja uudelleentuottavat yhteiskuntamme hierarkioita (⁷⁾. Matala sosioekonominen asema voi tuottaa itsekäsityksen, jota jotkut tutkijat ovat kuvanneet käsiteparilla ”aliarvioitu itse” (eng. undervalued self) (⁸⁾. Voidakseen tuntea kuuluvuutta ja yhteyttä muihin, ihmisen täytyy kuitenkin ensin voida tuntea olevansa turvassa niin suhteessa yhteisöönsä, kuin suhteessa itseensä (⁹⁾.

Perheen heikko taloudellinen tilanne kasvattaa nuorten riskiä kokea osattomuutta luokkayhteisössä

Tutkimustulostemme mukaan perheen heikko taloudellinen tilanne heijastuu negatiivisesti nuoren osallisuuden kokemukseen luokkayhteisössä. Lasten maailmassa taloudellisen puutteen on havaittu ilmentyvän erityisesti sosiaalisissa suhteissa ja erityisesti niiden lasten kanssa, jotka omaavat enemmän taloudellisia resursseja. Samankaltaiset resurssit liimaavat ystäviä yhteen (¹⁰⁾ erityisesti nuorten keskuudessa sekä koulussa, että vapaa-ajalla (¹¹⁾. Aiempi tutkimus on osoittanut, että merkittävimpiä resursseja ovat ne, jotka on helppo tehdä näkyviksi (¹²⁾. Huolimatta maailman tasa-arvoisimmasta koulutusjärjestelmästä, materiaaliset resurssit heijastuvat myös koulumaailmassa koettuun osallisuuteen.

”Huolimatta maailman tasa-arvoisimmasta koulutusjärjestelmästä, materiaaliset resurssit heijastuvat myös koulumaailmassa koettuun osallisuuteen.”

Tulostemme mukaan vanhempien koulutustasolla ei ole merkittävää yhteyttä nuoren osallisuuden kokemukseen millään kouluasteella. Tulosta voidaan pitää yllättävänä erityisesti lukiolaisia koskien, sillä vanhempien korkean koulutustason tiedetään olevan voimakkaasti yhteydessä lukio-opiskeluun. Vanhempien koulutustaso on kuitenkin saattanut menettää merkitystään yleisen koulutustason nousun myötä. Sekä perheen taloudellista tilannetta, että vanhempien koulutustasoa mitattiin nuoren itsensä arvioimana.

Taloudellisen tilanteen ja osallisuuden kokemuksen välinen yhteys vahvinta yläkouluikäisillä

Yhteys perheen taloudellisen tilanteen ja nuoren luokkayhteisössä kokeman osallisuuden välillä on voimakkain yläkoululaisten, toisiksi voimakkain lukiolaisten ja heikoin ammattikoululaisten keskuudessa. Tutkimusaineistossamme ammattikoululaiset vaikuttaisivat ylipäätään kokevan osattomuutta luokkayhteisöissään muita nuoria harvemmin.

Yläkouluikäisten voimakas yhteys perheen heikon taloudellisen tilanteen ja osattomuuden kokemuksen välillä voi selittyä iällä: 14- ja 15-vuotiaat elävät ajanjaksoa, jolloin he ensimmäistä kertaa alkavat ottaa etäisyyttä lapsuudenperheisiinsä ja luomaan omaa identiteettiään. On saatu viitteitä kulutuksen merkittävästä roolista tässä prosessissa. Samanaikaisesti tämän ikäiset nuoret ovat kuitenkin voimakkaan riippuvaisia vanhemmistaan ja kyvyttömiä vaikuttamaan omaan tai perheensä taloudelliseen tilanteeseen.

Eroa ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä ei kuitenkaan voida selittää iällä. Ammattikoululaiset jakautuvat opiskelulinjoillensa erityisten kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti, mikä saattaa selittää korkeampaa osallisuuden kokemusta. Samaa alaa opiskelevien keskuudessa voi olla helpompaa tuntea yhteisyyttä perhetaustoista riippumatta. Luokattoman lukion toimintaihanne sitä vastoin saattaa heikentää sosiaalista koheesiota lukioissa.

Sosiaaliluokan mukainen eriytyminen ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä näkyy tutkimusaineistossa siten, että ammattikoulussa opiskelevat arvioivat muita useammin perheensä taloudellisen tilanteen heikoksi. Sosiaalisten hierarkioiden rakentumista kuvaaviin teorioihin nojaten voidaan arvella, ettei heikko taloudellinen tilanne kenties aiheuta yhtä voimakkaita leimautumisen tai ulkopuolisuuden kokemuksia ammatillisissa oppilaitoksissa, kuin lukioissa. Tutkimuksemme antaa tukea kyseiselle tulkinnalle: perheen heikko taloudellinen tilanne ei heijastu nuoren osallisuuden kokemukseen yhtä voimakkaasti ympäristössä, jossa taloudellinen tilanne arvioidaan keskimäärin heikoksi.

Tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon myös aineiston sekä lähtökohtainen, että tutkimusprosessin edetessä voimistuva valikoituneisuus erityisesti ammattikouluissa opiskelevien osalta. Osattomuutta kouluyhteisössä kokevat ammattikoululaiset saattavat olla aliedustettuina aineistossa.

Mitä tulisi tehdä?

Tulokset ovat tärkeitä pyrittäessä ymmärtämään perheen sosioekonomisen aseman ja koulutukseen sitoutuneisuuden välisen yhteyden taustalla olevia mekanismeja. Koulutukseen sitoutuminen on yksi merkittävimmistä nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä tekijöistä ja koulutusta pidetään tärkeimpänä keinona myös huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ehkäisemiseksi.

"Koulutukseen sitoutuminen on yksi merkittävimmistä nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä tekijöistä."

Tasa-arvoa edistävän tulopolitiikan ja tasavertaisen koulutusmahdollisuuksien tarjoamisen lisäksi olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös nuorten kokemuksiin koulutusympäristöissä. Turvallisuuden ja kotoisuuden tunteiden takaamiseksi nuorille perhetaustoista riippumatta, tulisi kouluympäristöt pyrkiä luomaan mahdollisimman neutraaleiksi ja vapaiksi taloudellisesta eriarvoisuudesta ja vertailusta. Olisi tärkeää tukea erityisesti matalamman sosioekonomisen taustan oppilaiden kuuluvuuden kokemuksia niin kouluajalla kuin kouluajan ulkopuolella. Koska kouluilla harvoin on tietoa perheiden taloudellisista tilanteista, toimenpiteet tulisi kohdistaa kaikkiin oppilaisiin. Kuuluvuuden kokemus tulisi nähdä merkittävänä analysoitaessa yhteiskuntaluokan ja koulutuksen välisiä kytköksiä.

Tutkimuksemme pohjaa Kouluterveyskyselyyn vuodelta 2017.

Helena Hautala

sosiologian väitöskirjatutkija, sosiaalityön yliopisto-opettaja
Turun yliopisto
Heidekenin tiedekummi

Teksti julkaistu alun perin Sote-akatemian Dialogiblogissa 26.4. Kirjoitus on osa Heidekenin tiedekummit -blogisarjaa. Tiedekummitoiminnalla pyritään vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat Varsinais-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tavoitteena on myös tutkitun tiedon vieminen käytäntöön. Mukana yhteistyössä ovat Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry, Turun yliopisto, Sote-akatemia, INVEST ja Åbo Akademi.

Lue lisää ja tutustu Heidekenin tiedekummeihin.

Turun yliopiston blogikirjoitus tiedekummitoiminnasta.

Viitteet:

1 (Baumeister & Leary 1995)

2 (Ryan & Patrick 2001)

3 (Niemiec & Ryan 2009)

4 (Pittman & Richmond 2007)

5 (Chipuer 2001)

6 (Merikukka ym. 2019)

7 (Jost ym. 2004)

8 (Kraus & Park 2014)

9 (Zhao ym. 2012)

10 (Hakovirta & Rantalaiho 2012)

11 (Korkiamäki & Ellonen 2011)

12 (Hjalmarsson & Mood 2015)

Lähteet:

Baumeister, R. & Leary, M. (1995) The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin, 117:3, 497-529. http://dx.doi.org/10.1037/0033-2909.117.3.497.

Chipuer, H. M. (2001) Dyadic attachments and community connectedness: Links with youths’ loneliness experiences. Journal of Community Psychology, 29:4, 429–446

Hakovirta, M. & Rantalaiho M. (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Kela.

Hjalmarsson, S. & Mood, C. (2015) Do poorer youth have fewer friends? The role of household and child economic resources in adolescent school-class friendships. Children and Youth Services Review, 58, 201–211.

Jost, J., Banaji, M., Nosek, B. (2004) A decade of system justification theory: Accumulated evidence of conscious and unconscious bolstering of the status quo. Political Psychology, 25:6, 881–919. doi:10.1111/j.1467-9221.2004.00402.x

Korkiamäki, R. & Ellonen, N. (2011) Ikätoverisuhteet sosiaalisina resursseina yläkouluiässä. Nuorisotutkimus, 28:3, 18–35.

Kraus, M., & Park, J. (2014) The undervalued self: Social class and self-evaluation. Frontiers in Psychology, 5, 1–9. doi:10.3389/fpsyg.2014.01404

Merikukka, M., Ristikari, T., Kiilakoski, T. (2019) Suojaako yläkouluikäisten nuorten osallisuuden kokemus koulussa lyhyeltä koulutuspolulta? Yhteiskuntapolitiikka 84:4, 403-415.

Niemiec, C. & Ryan, R. (2009) Autonomy, Competence and Relatedness in the Classroom: Applying Self-Determination Theory to Classroom Practice. Theory and Research in Education 7:2, 133–144. doi:10.1177/1477878509104318.

Pittman, L. & Richmond, A. (2007) Academic and psychological functioning in late adolescence: The importance of school belonging. The Journal of Experimental Education, 75:4, 270–290. doi:10.3200/ JEXE.75.4.270-292

Ryan, A. & Patrick, H. (2001) The classroom social environment and changes in adolescents’ motivation and engagement during middle school. American Educational Research Journal, 38:2, 437–460. doi:10.3102/00028312038002437

Zhao, L., Lu, Y., Wang, B., Chau, P., & Zhang, L. (2012) Cultivating the sense of belonging and motivating user participation in virtual communities: A social capital perspective. International Journal of Information Management, 32:6, 574–588. doi:10.1016/j.ijinfomgt.2012.02.006