Voidaanko puhua hetki sijaishuollosta positiivisesti?

Suomessa juhlitaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna 21.2.2020 Kansainvälistä sijaishuollon juhlapäivää, Care day:tä. Care day:n päivän visio on, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia.

Minut sijaishuolto pelasti ja ilman saamaani apua tuskin olisin nyt tässä. Silti lähes poikkeuksetta mediassa sijaishuollosta kirjoitetaan vain negatiivisia asioita. On tietenkin tärkeää, että epäkohdat tuodaan esille, mutta näitä juttuja julkaisevien tulisi myös muistaa se, että monen suomalaisen tiedot lastensuojelusta perustuvat pitkälti näille sensaatiohakuisille uutisoinneille. Mielestäni medialla on myös vastuunsa kirjoittaa toisesta puolesta, sillä tietyistä ongelmista huolimatta meillä on Suomessa monella mittarilla hyvä sijaishuolto ja paljon päteviä työntekijöitä.

Taistelussa ennakkoluuloja vastaan meidän on pakko alkaa uutisoimaan sijaishuollosta myös niitä positiivisia uutisia. Tässä on tietenkin myös helppo ajaa ojasta allikkoon vaihtamalla negatiivinen uutisointi pelkkiin ylistäviin selviytymistarinoihin, jotka ovat toki nekin tärkeitä, mutta mihin jäävät ne tarinat, joissa nuori saa apua ja elää ihan tavallista arkea sijaishuollon piirissä? Eikö näillä lapsilla ja nuorilla ole oikeutta saada ääntänsä kuuluviin? Annetaan kaikkien äänien kuulua ja juhlitaan näitä lapsia ja nuoria sijaishuollon juhlapäivänä.

Mitä ajattelin lastensuojelusta ennen omaa kokemusta?

Ennen oman lastensuojelun asiakkuuden alkua lastensuojelu pelotti minua. Ajattelin, että sosiaalityöntekijöiden ainoa työ on viedä lapset vanhemmiltaan ja sulkea lapset kurjiin olosuhteisiin lastenkoteihin. Koulussa kuulin muilta nuorilta hurjia tarinoita siitä, että mikäli ei tottele vanhempiaan niin sosiaalityöntekijät tulevat ja hakevat lastenkotiin. Minun ja kavereideni mielikuvat perustuivat siihen, mitä olimme lukeneet lastensuojelusta ja kuulleet muilta kavereilta. Nämä mielikuvat ovat yhä tänä päivänä monen mielessä totta ja väitän, että monipuolisemmalla uutisoinnilla voisimme tuoda esille, mitä lastensuojelu ja sijaishuolto todella ovat ja murtaa näitä ennakkoluuloja.

Raskainta on törmätä ennakkoluuloihin yhä uudelleen ja uudelleen myös aikuisena. Kuulen paljon sitä, kuinka en näytä entiseltä sijaishuollon nuorelta tai kohtaan paljon hämmennystä siitä, kuinka voin olla korkeastikoulutettu ja silti olla kasvanut sijaishuollossa. Miltä näiden ihmisten mielestä entisen sijaishuollon nuoren sitten pitäisi näyttää? En tiedä, mutta tiedän sen, että jakamalla positiivisia kokemuksia sijaishuollosta pystymme murtamaan näitä ennakkoluuloja ja vaikuttamaan siihen, miten lastensuojelusta ajatellaan tulevaisuudessa.

Positiivinen mielikuva auttaa pyytämään apua

Koen myös, että apua lastensuojelusta olisi helpompaa pyytää, mikäli ihmisillä olisi enemmän todenmukaista tietoa siitä, mitä lastensuojelu on ja, mitä kaikkea apua sieltä voi saada. Tuskin kukaan haluaa pyytää apua sellaiselta viranomaiselta, josta uutisoidaan vain negatiivisessa valossa. Voisimmeko tulevaisuudessa ajatella, että sosiaalityöntekijät ovat poliisien, lääkäreiden ja palomiehen tapaan auttajia.
Minulle Care day on päivä, jolloin voin vihdoinkin juhlia omaa taustaani ja tuoda esille kaikkea sitä positiivista, mitä sijaishuoltoon liittyy ja, mitä kaikkea hyvää sijaishuollossa kasvaminen on minulle tuonut. Jo ajatus siitä, että oma sijaishuollon kokemus on juhlimisen arvoinen, eikä menneisyyden taakka on minulle tärkeä.

Tuisku, entinen lastensuojelun asiakas
Veturointi -hanke

Julkaistu: 11.02.2020