Mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu heikommin poikien keskuudessa

Tutkimuksemme mukaan vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus ennustaa vahvemmin poikien kuin tyttöjen koulupudokkuutta. Vanhempien tuloköyhyys, viimesijaisen toimeentulotuen asiakkuus ja matala koulutus kytkeytyvät vahvemmin poikien kuin tyttöjen toisen asteen tutkinnon suorittamatta jättämiseen. Toisen asteen tutkinnolla tarkoitetaan peruskoulun jälkeistä ammatti- tai lukiokoulutusta. Lisäksi aikaisempi tutkimus osoittaa vanhempien ammattiaseman, tulotason ja toimeentulotuen asiakkuuden siirtyvän sukupolvelta toiselle vahvemmin miesten keskuudessa. Sosiaalinen nousu on yleisempää taloudellisesti niukoissa oloissa kasvaneille naisille kuin miehille.

Mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuessa, kaikilla on perhetaustastaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet menestyä niin opiskeluissa kuin työmarkkinoilla. Tällöin yksilön aikuisuuden asema määrittyy vanhempien aseman sijaan henkilökohtaisten kykyjen ja motivaatioiden mukaan. Tutkimus osoittaa, että mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa heikommin poikien kuin tyttöjen keskuudessa.

Miksi näin?

Miksi lapsuuden perhe määrittää vahvemmin poikien kuin tyttöjen aikuisuuden asemia ja miksi mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu Suomessa heikommin poikien kohdalla? Kysymyksiin ei ole tyhjentäviä vastauksia, mutta sukupuolittuneen ilmiön taustalla olevia tekijöitä voidaan hahmotella seuraavista näkökulmista.

Tyttöjen on havaittu olevan koulukypsiä keskimäärin poikia aikaisemmin, ja pojilla erilaiset käytös- ja kehityshäiriöt ovat tyttöjä yleisempiä. Koulumaailman vaatimukset saattavat vastata paremmin tyttöjen temperamenttipiirteitä; Tytöt reagoivat stressiin useammin sisäisesti, esimerkiksi masennuksella, kun taas poikien stressi näkyy käytöshäiriöin, mistä seuraa enemmän negatiivista palautetta koulumaailmassa. Myös opettajakunnan naisvaltaisuus saattaa vaikeuttaa poikien sopeutumista koulussa.

Koulumaailma saatetaan mieltää feminiinisenä erityisesti alemmissa yhteiskuntaluokissa. Sukupuolten välisen kuilun koulumenestyksessä on havaittu kasvavan siirryttäessä ylemmistä yhteiskuntaluokista alempiin. Tämä antaisi viitteitä taustalla vaikuttavista kulttuurisista tekijöistä. Suomalaisessa yhteiskunnassa naisten työllisyysaste on perinteisesti ollut hyvin korkea. Tästä huolimatta miehen rooli saattaa olla vahvemmin sidottu työhön ja vaurauteen naisen roolin ollessa joustavampi. Tutkimuksen mukaan köyhät miehet tuntevan syvempää arvottomuutta kuin köyhät naiset. Naisilla on enemmän mahdollisuuksia ansaita arvonantoa. Pojat voivat omaksua sukupuolirooliinsa liitetyt odotukset varhain, mikä saattaa heijastua leimautumisen kokemuksina ja alentuneena itsetuntona. Myös isän köyhyydestä kokema stressi voi heijastua vahvemmin poikiin kuin tyttäriin.

Perinteisesti maskuliinisuuteen liitetään menestyksen, voiman, itsenäisyyden, kilpailukyvyn ja kontrollin kaltaisia elementtejä. Matala sosioekonominen asema voi täten olla uhka maskuliiniselle identiteetille. Reaktio tähän saattaa olla maskuliinisen roolin korostaminen, johon voi liittyä voimakas riskienotto, rikollisuus, päihteet ja näiden ohella auktoriteetti-, yhteiskunta- ja kouluvastainen kulttuuri. Pojat saattaisivat jo biologisista lähtökohdistaan johtuen tarvita enemmän tukea kotoa, mutta voimakkaat sukupuolistereotypiat saattavat vähentää poikien saaman tuen määrää suhteessa tyttöihin.

Mitä tehdä?

Opintoihin liittyviin haasteisiin tulee vastata sukupuolesta riippumatta. Erityistä huomiota on kuitenkin syytä kiinnittää haavoittuneissa olosuhteissa varttuneisiin poikiin, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea. Usein lasta koskevat ongelmat voidaan tunnistaa jo päiväkodissa ja viimeistään lapsen kouluvuosien aikana. Unohtamatta myöhempien kouluttautumista tukevien toimintamallien potentiaalia, suuremassa huono-osaisuuden riskissä olevien poikien koulunkäynnin haasteisiin on tärkeä vastata varhaisessa vaiheessa. Varhaiskasvatuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon ja ylipäätään oppilashuollon rooli koulunkäyntiä tukevien toimintojen tarjoamisessa on mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta keskeinen.

Helena Hautala, tohtorikoulutettava, VTM
INVEST-lippulaiva, Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto
Johanna Kallio, sosiaalityön professori
yhteiskuntapolitiikan dosentti Sosiaalityön oppiaine
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto
Niko Eskelinen, tohtorikoulutettava, YTM
INVEST-lippulaiva, Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

 

Kirjoittajat ovat Heidekenin tiedekummeja. Lue lisää tiedekummi-yhteistyöstä: Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry aloittavat yhteistyön lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi

Julkaistu: 06.04.2020