Mitä tulisi ymmärtää jalkautettavien palveluiden kehittämisestä? – Perhelinjan jalkautuvan työn kehittämisen askeleita ja oppeja

Idea jalkautuvista tai liikkuvista palveluista ei suinkaan ole uusi. Onhan jalkautuvia palveluita ollut saatavilla esimerkiksi pankki- ja kauppa-autoista jo 1950-60-luvuilla sekä kirjastoautot ovat palvelleet aina näihin päiviin asti. Sosiaali- ja terveyspalveluissa jalkautuvia palveluita on kehitetty jo jonkin aikaa, kun huomattiin, että palveluiden pitää olla helposti saatavia ja tavoittaa myös sellaiset asiakkaat, jotka eivät hakeudu keskitettyjen palvelujen piiriin tai kynnys niihin koetaan liian korkeaksi. Näitä haasteita on pyritty ratkaisemaan erilaisilla jalkautuvilla innovaatioilla kuten magneettikuvausarekoilla, kouluun psykiatrisia sairaanhoitajia jalkauttavalla mallilla tai viimeisimpänä lastensuojelujärjestöjen yhteiseksi toiminta-alustaksi kehitetyllä Perhelinjalla.

Tavoitteena tasavertaiset palvelut lapsiperheille

Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt lähtivät kehittämään vuonna 2018 jalkautuvia palveluitaan Perhelinja- nimisen toimintamallin avulla. Järjestöjen palvelut ovat asemoituneet tähän asti vahvasti Turun alueelle, jolloin välimatkat ovat muodostuneet seutukunnista tuleville lapsiperheille pitkiksi sekä lastenhoito ja aikataulut ovat vaikeuttaneet avun piiriin hakeutumista. Jalkautuvien palveluiden perusajatuksena on, että palvelut viedään lähelle kohderyhmää siten, että palvelujen saaminen on helppoa eikä kohderyhmän tarvitse tehdä merkittäviä ponnisteluja tai muutoksia omiin arkirutiineihinsa palvelun piiriin pääsemiseksi. Perhelinjan kehittämistyössä olemassa olevaa asetelmaa muutettiin niin, että lapsiperheiden sijaan järjestöjen ammattilaiset liikkuivat alueille.

Kehittämistyön edetessä Perhelinjasta on muotoutunut lastensuojelujärjestöjen yhteinen toimintamalli ja alusta, jota on pilotoitu Uudenkaupungin, Laitilan, Kemiönsaaren ja Turun alueilla. Kehitetyn toimintamallin kautta lastensuojelujärjestöjen palveluita voidaan nyt jalkauttaa keskitetysti ja resurssiviisaasti sellaisille alueille, joissa palveluita ei ole ollut ennestään saatavilla. Perhelinjan kehittämistyön tavoitteena on, että jonakin päivänä lastensuojelujärjestöjen palvelut olisivat kaikkien varsinais-suomalaisten lasten, nuorten ja perheiden saatavilla, esimerkiksi perhekeskusten kautta.

Mitä olemme oppineet jalkautettavien palveluiden kehittämisestä?

Vaikka jalkautettavan työn sisällöt ja siihen liittyvä tekeminen ovat järjestöille tuttua, ei toiminnot vielä alueille vietynä yksin takaa systemaattista asiakasvirtaa. Perhelinjan kehittämistyöhön onkin liittynyt valtava määrä sellaista työtä, joka ei näy ulospäin, mutta joka on ollut välttämätöntä muun muassa yhteisen vision aikaan saamiseksi, toimintamallin ja siihen liittyvien käytänteiden muotoutumiseksi, asiakasohjautumisen käynnistymiseksi ja toiminnan vakiintumisen edistämiseksi.

Kolmen vuoden aikajänne on osoittautunut Perhelinjan kehittämistyön laajuuteen ja kokeiluhenkeen nähden varsin haastavaksi. Tästä syystä kehittämistyön tavoitteiden tarkasteluun, riittävään pohjatyöhön, työn aikatauluttamiseen ja arviointiin tulisi varata riittävästi aikaa. Hyvän suunnittelun avulla kehittämisen punainen lanka kannattelee tekemistä läpi hankkeen, käytössä olevat resurssit kohdentuvat oikeisiin asioihin sekä moni sudenkuoppa voidaan välttää. Myös rajapinnoilla tapahtuvan työn synenergiasta on saatavissa laajempia hyötyjä.

Kokosimme tähän Perhelinja- kehittämistyön tärkeimpiä askeleita, oivalluksia ja kysymyksiä, joiden äärelle on hyvä pysähtyä jalkautuvia palveluita suunniteltaessa:

  1. Tunnista ja selkiytä perustehtävä

Miksi palvelua tai toimintaa lähdetään jalkauttamaan? Millaisia tavoitteita jalkautumiselle on asetettu ja miten ne liittyvät taustaorganisaation tulevaisuuteen ja strategiseen työskentelyyn? Millaisia kehittämistyötä tukevia rakenteita taustaorganisaatiossa on olemassa? Onko ne riittävät? Onko kehittämiselle olemassa johdon aito tuki ja miten se näkyy kehittämistyön arjessa? Miten kehittämistyö integroidaan muuhun perustoimintaan kehittämistyön aikana ja sen jälkeen?

  1. Työ vaatii oikeat tekijät ja oikeanlaisen tuen

Millaisia ominaisuuksia jalkautettavaa työtä tekemään lähtevältä työntekijältä edellytetään? Onko työntekijällä riittävät tiedot, taidot ja kokemus jalkautettavan työn sisällöstä? Ovatko taustaorganisaation työntekijät selvillä kehittämistyön visiosta, sen viitekehityksestä sekä omasta roolistaan suhteessa kehittämistyöhön? Millaista tukea tai (linja)johtamista työntekijä tarvitsee työnsä tueksi työyhteisöltä ja esimieheltä? Tarvitaanko työlle organisaation ulkopuolelta tulevaa sisällöllistä tai strategista tukea? Miten työ poikkeaa organisaation muista työnkuvista ja onko työn erityispiirteistä keskusteltu työyhteisössä yhteisesti? Miten työntekijän työolosuhteet järjestetään alueilla ja jaksamista tuetaan arjessa?

  1. Tutustu aiheeseen ja benchmarkkaa

Mitä jalkautuvista palveluista on aikaisemmin kirjoitettu? Millaisia pilotteja on ollut ja millaisia tuloksia niistä on saatu? Mikä on ollut toimivaa ja mikä ei? Miksi? Onko jotakin sellaista, jossa on selkeitä yhtymäkohtia käynnistettävään kehittämistyöhön? Voiko tätä tietoa hyödyntää jotenkin?

  1. Tutustu kohdealueeseen

Millainen kohdealue on fyysisesti ja millaisia alueita se sisältää? Minne yleiset palvelut sijoittuvat ja mitä ne ovat? Missä ja miten ihmiset liikkuvat? Miten julkinen liikenne mahdollistaa liikkumisen kauempaa?

  1. Perehdy kohderyhmään

Millaista kohderyhmää tavoitellaan ja onko kohderyhmä riittävän selkeästi määritelty myös rajatapausten osalta? Paljonko kohderyhmää on alueella? Millainen sosio-ekonominen tausta kohderyhmällä on? Millaisia haasteita kohderyhmään liittyy? Onko kohderyhmällä joitakin erityispiirteitä, jotka tulisi huomioida palvelua suunniteltaessa (esim. kielikysymykset)? Kerätäänkö kohderyhmältä ajatuksia tai toiveita palvelujen jalkauttamisesta tai heidän tarpeistaan? Jos kerätään, miten tiedot saadaan?

  1. Selkiytä palvelun sisältö

Määritä mitä palveluita ollaan jalkauttamassa ja miksi? Vastaako palvelut kohderyhmän tarpeita?  Onko palvelut ja siihen liittyvät prosessit kuvattu niin selkeästi, että myös ”maalikko” ymmärtää, mistä palvelussa on kyse, mistä sitä saa ja miten? Pystyykö potentiaaliset asiakkaat tunnistamaan kuvausten pohjalta oman avuntarpeensa?

  1. Mieti kohderyhmän tavoittamisen tapa

Millaisilla välineillä tai tavoilla kohderyhmää pyritään tavoittamaan? Sopiiko suunniteltu väline/ tapa kohderyhmän tavoittamiseen ja huomioiko se kohderyhmän erityispiirteet? Tarvitaanko tavoittamiseen jonkinlaisia lisäkannustimia ja jos tarvitaan, niin millaisia?

  1. Etsi ja motivoi asiakastyön yhteistyöverkostot

Ketkä ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita alueella? Keiden puoleen kohderyhmä kääntyy kunnassa, jos tarvitsee apua tai toimintaa? Mitä yhteistyökumppanit hyötyvät yhteistyöstä ja mitä yhteistyö heiltä vaatii? Miten motivoit ja sitoutat yhteistyökumppanit yhteistyöhön jatkossakin? Millaisia välineitä sinulla on tarjota yhteistyökumppanien työn tueksi? Tarvitaanko yhteisiä foorumeita ja jos tarvitaan, niin millaisia?

  1. Yhteensovittavalla johtamisella rakenteisiin

Millaisia rakenteita tarvitaan yhteistyön vakiinnuttamiseen alueelle? Miten huolehdit siitä, että yhteistyö rakentuu rakenteiden eikä yksittäisten työntekijöiden varaan? Millaisia tavoitteita, johtamista, seurantaa ja arviointia tarvitaan? Mitä odotetaan asiakastyössä olevilta sekä heidän esimieheltään ja johtajilta? Miten odotukset esitetään heille? Kirkasta, mitä he ovat saamassa ja miten yhteistyömotivaatiota pidetään yllä? Millaista todennettua faktaa, materiaali tms. he tarvitsevat oman linjajohtamisen tueksi?

  1. Varmista palvelun riittävä näkyvyys

Millaisilla viestintäkanavilla kohderyhmä tavoitetaan? Onko viestintäkanavat riittävän moninaiset? Millainen kärkiviestin pitäisi olla esim. potentiaalisille asiakkaille tai yhteistyökumppaneille? Millaisia viestinnällisiä tavoitteita asetetaan? Onko viesti riittävän selkeä ja ytimekäs? Millaista markkinointimateriaali tarvitaan? Millaista viestinnän osaamista kehittämistyöhön tarvitaan ja miten se aiotaan hankkia?

  1. Varaa riittävästi aikaa

Minkä verran aikaa on varattu hankkeen kartoitus- ja suunnittelutyölle, verkostojen kokoamiselle ja yhteistyön organisoitumiselle, kohderyhmän tavoittamiseen sekä jalkautettavan mallin kehittämiseen ja testaamiseen? Onko näihin varattu aika riittävä? Onko suunnitelma realistinen suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja käytettävissä olevaan aikaan?

  1. Pysähdy arvioimaan, korjaa ja tee edistymiset näkyväksi

Miten usein hankekaudella tulisi pysähtyä ja arvioida jalkautettavan työn edistymistä? Keiden arvioinnissa tulisi olla mukana kohderyhmästä, kumppaneista tai palvelun tuottajasta? Mitkä tavoitteet on jo saavutettu ja missä on vielä tekemistä? Miksi? Mikä on onnistunutta ja mikä ollut haastavaa? Millaista syötettä (input, output) kehittämistyö tuottaa toimijoilleen, toimintaympäristölleen ja taustaorganisaatiolle? Miten se hyödynnetään? Onko jotakin, jota tulisi muuttaa? Millaisia korjausliikkeitä aiotaan tehdä? Miten turvataan onnistuneiden elementtien säilyminen toiminnassa?

  1. Tee varasuunnitelma

Mitä sitten, jos suunniteltu ei toimikaan? Halvaannuttaako se koko toiminnan vai olisiko mahdollista päästä samaan lopputulokseen jollakin toisella tavalla? Mitä uudelleen järjestelyt tarkoittaisivat ja miten ne saataisiin käytäntöön hallitusti? Miten muutos aikataulutetaan ja resurssoidaan?

Asiat eivät muutu yhdessä yössä

Kysymysten ja huomiota vaativien asioiden lista voi tuntua selkeältä ja tekniseltä. Siitäkin huolimatta, että kaikki on tehty ”oikein”, voi toiminnan käynnistyminen joskus takuta. On hyvä muistaa, että kaikki uusi vie oman aikansa ja kun teemme työtä ihmisille, on tilaa annettava myös inhimillisyydelle ja ymmärrykselle. Vaikka järjestöt olisivat valmiita ja halukkaita tarjoamaan apuaan, emme pysty juurikaan vaikuttamaan potentiaalisten avun tarvitsijoiden valmiuksiin kohdata muutoksia tai ottaa apua vastaan. Vaikka apua olisi tarjolla hyvinkin matalalla kynnyksellä, on sekin kynnys joskus liian korkea.

Siksi on tärkeää, että kehittämistyötä tehdään suunnitellusti, määrätietoisesti, pitkäjänteisesti ja yhtenä rintamana. Voimme itse vaikuttaa siihen miten selkeäksi, jäsentyneeksi, läpinäkyväksi ja lähestyttäväksi toiminta tai palvelu muotoillaan sekä miten matalaksi kynnys voidaan eri toimenpiteillä saada. Markkinointia pitää tehdä pitkään ennekuin se alkaa puhuttelemaan potentiaalisia avun tarvitsijoita ja tehtävämme on olla saatavilla, kun suurin esteistä, avun hakemisen kynnys, on ylitetty. Kaikkien etu on lopulta se, että lapsiperheet löytävät ja pääsevät avun luokse ja että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus voida hyvin.

Julkaisemme syksyn aikana lisää aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Perhelinja mahdollistaa järjestöjen avun seutukuntien lapsiperheille 
Kohtaamisia arjen keskellä – Perhelinjan kohtaamispaikkatoiminta maahanmuuttajaperheiden tukena 

Syksyn aikana voit myös seurata tuloksistamme julkaistavaa Perhelinjan kehittämistyön helmet- sarjaa Facebookissa. 
Voit lukea toiminnastamme lisää: www.perhelinja.fi ja www.vslj.fi tai seurata meitä Twitterissä @vsljry.

Kirjoittaja:

Sanna Jokinen, hankekoordinaattori
Järjestöt on the Road- hanke (2018-2020)
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry

Lähteet:

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. (2015). Matalan kynnyksen palvelut. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Niemelä, J.: (2019). Järjestöt sote-Suomea rakentamassa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 25. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Sirviö, K., Taskinen, H. & Äijö, M. (2017). Liikkuvat hyvinvointipalvelut – kehittämisen edellytykset ja haasteet, Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2017: 54: 345–356. )

 

Julkaistu: 10.11.2020